Siperiankissa

Rodun historiaa

Siperiankissa on vielä melko uusi tulokas rotukissamaailmassa. Kissarotuna se on ollut olemassa jo satoja, ehkä tuhansiakin vuosia. Rodun alkuperästä on liikkeellä monenlaisia arvailuja, mutta nimestään huolimatta siperiankissan alkujuuret eivät ole suinkaan Siperiassa, vaan todennäköisesti muinaisessa Persiassa ja Transkaukasiassa. Aluetta pidetään kaikkien pitkäkarvakissojen kantakotina. 

Vuosisatojen kuluessa kissat levisivät vähitellen kauppiaiden mukana varhaisten islamilaisten valtioiden välityksellä kantakodistaan nykyisen Venäjänkin alueelle. Tästä leviämisreitistä on todisteena mm. Bukharan alueen kissatyyppi, joka ei olennaisesti eroa nykyajan siperiankissasta. Pohjois-Venäjän alueella ei tuolloin elänyt villikissalajeja, koska ankarissa luonnonoloissa ne eivät olisi pysyneet hengissä. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, mistä lähtien Venäjällä on ollut näitä puolipitkäkarvaisia kesykissoja, muttaniiden arvellaan saapuneen sinne aikaisintaan 1600-luvulla. Siperiankissoiksi on jo kauan aikaa kutsuttu puolipitkäkarvaisia kissoja, joilla on kolminkertainen, ankaria luonnonoloja kestävä turkki, ja jotka sopeutuivat elämään ihmisten seuralaisina Siperiassa ja muilla Pohjois-Venäjän alueilla. 

Siperian ankarissa oloissa joka tapauksessa kehittyi sitkeä, vahva ja sopeutumiskykyinen kissarotu, jonka elämänhalu ja rohkeus on vertaansa vailla.

Siperiankissaa pidetään Venäjällä kansallisrotuna, koska se on ollut pitkään vallitseva kissatyyppi venäläisten lemmikkinä. 1980-luvun lopulla joukko venäläisiä rotukissaharrastajia päätti valita määrätyntyyppisiä kissoja, joista muodostettiin siperiankissojen kantajoukko. Vähän yli 20 vuotta sitten alkaneessa järjestelmällisessä kasvatuksessa käytettiin kissoja, joita löydettiin lähinnä suurkaupunkien, kuten Moskovan ja Pietarin kaduilta, mutta myös Siperian ja Venäjän Kaukoidän alueen kissoja otettiin mukaan kasvatustyöhön. Venäläiset halusivat oman vastineensa norjalaiselle metsäkissalle ja amerikkalaisten maine coon -kissalle. Siperiankissa muistuttaakin paljon näitä kahta rotua, mutta myös selviä eroja on esim. koon, ruumiinrakenteen ja erityisesti pään muodon suhteen. 

Suomeen ensimmäinen siperiankissa (Plamenka) tuotiin vuonna 1992 ja FIFe hyväksyi rodun vuonna 1998. FIFen luokituksessa puolipitkäkarvakissat ovat II-kategoriassa. Samaan kategoriaan kuuluvat myös maine coon, norjalainen metsäkissa, turkkilainen angora, turkkilainen van, american curl, ragdoll ja pyhä birma. Siperiankissan väriluokitus on sama kuin muillakin luonnonroduilla eli yhdeksän väriryhmää, naamioväri ei ole hyväksytty. FIFe on kuitenkin hyväksynyt vuoden 2009 alusta siperiankissan sisarroduksi neva masqueraden, joka on väritykseltään naamiokissa, ja jolla on muuten sama standardi.

Lähde: Suomen siperiankissat ry

Comments